Aikamadot – Tuumasta toimeen

Aikamadot on tekeillä oleva historiasta kertova lastenkirja. Fiktiivisten hahmojen avulla on tarkoitus tehdä historiasta kiinnostavaa. Kirja kertoo ulkoavaruudesta saapuneista erikoisista madoista, jotka osaavat avata madonreikiä ja matkustaa niiden läpi ajassa. Madot tarkastelevat ihmisiä ulkopuolisen näkökulmasta ja valottavat historiaa hauskalla ja mielenkiintoisella tavalla.

Luonnos nuorimmasta aikamadosta, Glimmasta. Piirros Elina Terävä.

Itse olen arkeologi ja aloitin alan opiskelut vuonna 1999. Ennen opintoja olin suorittanut siviilipalveluksen lastentarhassa ja opiskelun ohella hankin lisätienestiä tekemällä sijaisuuksia päiväkodeissa. Pienille lapsille oli hyvin vaikea selittää mitä arkeologi tekee, miksi oli tärkeä kaivaa maata samaan tapaan kun he tarhassa kaivoivat hiekkalaatikkoa. Yritin etsiä apua lapsille suunnatuista alan kirjoista, mutta en löytänyt sellaisia.

Ensimmäisistä kenttätöistäni vuodesta 2000 lähtien mietin, että olisi hauska kirjoittaa lapsille suunnattu tietokirja arkeologiasta ja historiasta. Pyörittelin eri aiheita ja ideoita pitkään päässäni, mutta mitään valmista ei heti syntynyt. Madot olivat kyllä aikaisessa vaiheessa mukana ajatuksissani. Kaivauksilla nimittäin tapaa ja tappaa paljon matoja, sillä maaperä on täynnä niitä ja niiden tekemiä onkaloita eli madonreikiä. Usein matoja ei maata kaapiessaan huomannut ennen kuin niiltä oli terävällä muurilastalla, arkeologin tärkeimmällä työkalulla, viistänyt puolet ruumiista poikki. Kaivauksilla puhuttiinkin leikkimielisesti matojen kostosta, joka tulee viimeistään tuomiopäivän koittaessa.

Kirjoittaja kaivauksilla Kostienkissa Venäjällä vuonna 2004. Kostienkista on muun muassa löytynyt monia kymmeniä tuhansia vuosia vanhoja mammutinluumajoja, joissa ihmiset ovat asuneet. Kuva Riina Koivisto.

Madoista ja madonrei'istä tuli kuitenkin väistämättä myös mieleen, että nämä veijarit näkevät maan alla kaikenlaista muinaiskalujen keskellä möyriessään. Kunpa ne voisivat kertoa, mitä kaikkea siellä oikein piilee. Ja madonreikä oli mielestäni osuva sana, joka tarkoitti myös muuta kun maassa näkyvää pientä madon tekemää koloa. Sitähän voisi hyödyntää jollakin hauskalla tavalla jossakin kertomuksessa! Niin oli syntynyt ajatus aikamadoista.

Aikamadot olivat hitaasti kypsyvää lajia ja pyörittelin niitä pitkiä aikoja päässäni. Toinen ongelma oli, että en osannut piirtää niin hyvin, että olisin itse saanut otukset visualisoitua julkaistavaksi asti. Onneksi kohdalle sattui taiteellisesti lahjakas arkeologi Elina Terävä, jonka kanssa olen tehnyt yhteistyötä monilla kaivauksilla. Hän lupautui herättämään henkiin madot jos vain saisin niistä ensin jotakin kirjoitettua. Sillä tiellä nyt ollaan ja ensimmäisen Aikamato-kirjan teksti on viimeistelyä vaille valmis. Kuvien piirtäminen on vielä kesken, mutta sekin etenee pikku hiljaa...

Lisää aikamadoista facebook-sivuilla.

Andreas Koivisto