torstai 11. joulukuuta 2014

Bonde-suvun rikkauksien jäljillä

Lähellä Martinlaaksoa, Lillaksen tilalla Mårtensbyssa, asui 1500-luvun alussa nykyisen Vantaan, silloisen Helsingin pitäjän rikkain ja vaikutusvaltaisin kauppias Jöran Bonde. Jöranilla oli laajat kauppaverkostot ja hyvät suhteet oman ja naapuripitäjien talonpoikiin, joiden tavaroita hän kuljetti purjealuksillaan meren yli Tallinnaan myytäväksi. Tallinnaan hän vei muun muassa puutavaraa, tervaa ja eläimiä. Takaisin hän toi suolaa ja viljaa, mutta myös ylellisyystavaraa. Näyttääpä hän tuoneen tänne jopa Tallinnan porvareilta tutuksi tulleen kaakeliuunin omaa taloaan lämmittämään. Kaakeliuuni Helsingin pitäjässä tuohon aikaan oli jotakin eriskummallista ja modernia, kun pääosa ihmisistä asui vielä sisään savuttavissa tuvissa.

Sumuisena kevätpäivänä Lillaksen tila näyttää nykyään tällaiselta. Kuva Andreas Koivisto.
Jöranin kotitila Lillas sijaitsi peltojen keskeltä kohoavalla kumpareella. Lillas nimettiin Jöranin pojan, Lille-Jöranin mukaan, joka näyttää nimensä puolesta olleen isäukkoansa lyhyempi. Mikä tilan nimi oli Jöran vanhemman aikana pysyy arvoituksena. Jöranin suku pysyi alueella huomattavan kauan ja vasta vuonna 2012 kuoli heidän viimeinen sukulaisensa, joka asui vain muutaman kilometrin päässä Lillaksesta. Hänen sukunimensä Lilliander periytyi Lillas-tilan nimestä.

Vantaan kaupunginmuseon arkeologit kaivoivat esille Jöranin ja hänen sukulaistensa jäämistöä Lillaksella kolmena kenttäkautena 2010-luvulla. 1700-luvun lopulla alkuperäinen tilan paikka oli hylätty ja se oli päässyt unohtumaan sekä metsittymään. Paikan ympäristö on kuitenkin pysynyt viime vuodet ahkerassa käytössä, sillä sitä ympäröivillä pelloilla on ollut mansikkapeltoja joilla on ollut itsepoimintaa. Jöranin jäämistöstä ihmiset ovat tosin olleet autuaan tietämättömiä aina siihen asti, kunnes arkeologit ilmestyivät paikalle.

Aluksi tuntui siltä, että myös itse Jöran suhtautui epäilevästi arkeologeihin. Ensimmäisenä kenttäkautena puhuttiin yleisesti Jöranin kirouksesta, sillä kaivausporukkaa kohtasi monia odottamattomia vaikeuksia. Ensin oli kova kuumuus ja kuiva kausi, joka teki työskentelystä savipellolla rankkaa. Kovettuneita savikokkareita sai hakata hiki otsassa ja työn eteneminen oli hyvin hidasta. Vihdoin kun pääsimme löytökerroksiin, tulivat sitten rankkasateet, jotka täyttivät savikuopat vedellä. Tarkempi tutkimus oli mahdotonta. Sitten olivat mehiläiset. Lillaksella olleiden mehiläiskennojen asukkaat suhtautuivat myös pidättyvästi tunkeilijoihin ja puolustivat reviiriään, tämän sai tuta moni arkeologi.

Tällaisen talismaanin avulla arkeologit yrittivät suojata itsensä Jöran Bonden kiroukselta. Kuva Andreas Koivisto.
Seuraavina kenttäkausina Jöran näyttää kuitenkin rauhoittuneen ja tottuneen arkeologeihin, sillä mitään fyysisiä traumoja ei heille enää koitunut. Vielä toisella kenttäkaudella hän kuitenkin muistutti olemassaolostaan, sillä silloin harmaat seitit peittivät kyläkumpareen puita ja loivat paikalle aavemaisen tunnelman. Se ei kuitenkaan haitannut kaivamista ja Jöran paljasti arkeologeille monta kauan kadoksissa ollutta salaisuutta tilaltaan. Lillakselta saatiinkin kaivettua esiin valtavan hienoja esinelöytöjä ja massiivisia rakenteita Jöranin ja hänen jälkeläistensä ajalta. Sieltä löytyi jopa Tallinnalainen penninki 1530-luvulta, joka oli saattanut tippua Jöranin itsensä taskusta.

Puita ympäröivät harmaat seitit loivat Lillaksen kaivauksien ylle aavemaisen tunnelman. Kuva Andreas Koivisto.
Monia 1500-lukua vanhempia esineitä ei kuitenkaan löytynyt, joten arkeologeja jäi askarruttamaan mitä tilalla oli tapahtunut sitä aiemmin. Sen selvittämisessä saattavat auttaa pienet arkeologeiltakin huomaamatta jääneet olennot, aikamadot, jotka myös oleskelevat Lillaksella aina silloin tällöin. Nuorin aikamato, Glimma, löytää Lillakselta yhden harvoista 1300-luvulta peräisin olevista esineistä. Se on pala Saksassa Kölnin lähellä Siegburgin pikkukaupungissa valmistetusta kivisavikannusta. Kun hän syöttää sen aikamatojen päämajassa oleskelevalle madonreikägeneraattorille, avaa tämä madonreiän Siegburgiin ja kannun valmistusajankohtaan.

Lillaksesta löytynyt Siegburg-kannun pala asetettuna ehjää kannua kuvaavaan piirrokseen. Kuva Pekka J. Heiskanen / Vantaan kaupunginmuseo, piirros Elina Terävä.
Siegburgista alkaa aikamatojen tarina ruukun perässä läpi Keski-Euroopan suurten Hansakaupunkien aina takaisin Helsingin pitäjään ja Lillakselle. Matkan aikana he kokevat seikkailuja ja vaarallisia tilanteita. He tapaavat muun muassa Jöranin esi-isät ja pelastavat heidät merirosvojen kynsistä. Samalla selviää mistä Bonde-suvun omaisuus on peräisin ja mistä johtuu, että arkeologit löytävät niin hienoja tavaroita Lillaksen maan uumenista. Pitäkää silmät auki, kun Bonden suvun rikkauden salaisuus paljastetaan ja aikamato-tarina julkaistaan vuonna 2015!

Andreas Koivisto