sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Aikamadot Lillaksella


Juuri ennen kesälomia saatiin aikamato-kirjan aineisto kasaan. Loppu on nyt taittajan käsissä ja syksyllä saadaan varmasti tämä seikkailupohjainen lasten tietokirja keskiajasta markkinoillekin. Koska aikamatokirjan juonen innoittajana toimi Jöran Bonde ja vetämäni kaivaukset hänen kotitilallaan Lillaksella, ajattelin palata sinne vielä hetkeksi.

Jöranin jälkeläiset asuivat Lillaksella aina keskiajalta 1700-1800-lukujen vaihteeseen saakka. Sitten tila muutti uudelle paikalle parin kilometrin päähän ja Lillaksen kumpare vaipui unohduksiin. Se löytyi uudelleen vasta 2000-luvun alussa kun arkeologit löysivät sen vanhoja karttoja tarkastelemalla.

On kutkuttavaa ajatella, että nykyisin vaatimattoman näköisellä maakummulla, joka sijaitsee keskellä mansikkaviljelmää, on joskus sijainnut pitäjän rikkaimman ja merkittävimmän kauppiaan kotitila. Aika ja luonto ovat ihmeellisiä, sillä he valtaavat kyllä alueen heti kun ihminen jättää sen. Aluskasvillisuus, puut ja pensaat valtasivat varmasti Lillaksenkin heti kun Jöranin jälkeläiset muuttivat sieltä pois.

Lillaksen kulttuurikerrokset ulottuivat syvälle maan alle. Tässä kaivetaan esille Jöran Bonden kellaria. Kuva Andreas Koivisto/Vantaan kaupunginmuseo.

Lillas ei ollut tutkimuskohteena helpoin kaikista. Onneksi meillä oli kuitenkin kokonaiset kolme vuotta aikaa tutkia kohdetta ja saimme rauhassa miettiä ja tarkoin pohtia mitä halusimme tutkia. Jos tilanne olisi ollut toinen, voisi kuvamme Jöranin kotitilasta olla aika erilainen ja epäilemättä paljon epätäydellisempi kun nyt.

Aikaisemmassa blogitekstissä kirjoitinkin jo Jöranin kirouksesta, jonka seurauksena tutkimustyömme vaikeutui ensimmäisenä kesänä. Kärsimme kuivuudesta, tulvista, mehiläisistä ja koko kaivausporukan kiertäneestä flunssaepidemiasta. Seuraavana vuonna vitsaukset helpottivat. Silloin päänvaivaa aiheutti Lillaksen monimuotoiset ja paksut maakerrokset. Viimeistään silloin huomasimme, että paikalla oli todellakin sijainnut aikansa merkittävä maatila. Löydöt, rakenteet ja kerroksien paksuudet olivat aivan eri luokkaa kun aikaisemmin tutkimillamme kylätonteilla.

Viime aikoina olen kuitenkin ruvennut epäilemään oliko se tosissaan Jöranin aave, joka meitä ensimmäisenä vuonna Lillaksessa yritti pelotella. Nykyään alan melkein kallistumaan siihen suuntaan, että meidän kuvioita yrittivät sotkea aikamadot. Ehkä olimme pääsemässä liian lähelle heidän päämajaansa ja heidän piti keksiä keinoja viedä huomiomme muualle siitä.

Aikamatojen päämaja jossakin Lillaksen uumenissa. Huomatkaa kaikki vanhat esineet matojen kaivamien käytävien ympärillä. Ja tunnistatteko maan pinnalla kasvavat arkeofyytit? Piirros Elina Terävä.

Oli miten oli, me emme onneksi osuneet heidän tukikohtaansa, vaan se on varmaan vieläkin siellä jossakin maan uumenissa ihan ehjänä. Kaivausalueemme ja kuoppamme ovatkin kaivausten jälkeen täytetty eikä kukaan ole lähiaikoina kajoamassa Lillaksen maakerroksiin. Siitä pitää huolta osaltaan myös Lillaksen ympärillä mansikoita kasvattava viljelijä. Hän kulkee usein ympäri tilaa haulikko selässä, sillä hän yrittää suojella mansikoitaan niitä himoitsevilta linnuilta. Mutta haulikko pitää myös muut epätoivotut vieraat poissa Lillakselta ja takaavat aikamadoille rauhan. He saavat olla rauhassa päämajassaan ja miettiä miten saisivat jälleen madonreikägeneraattorin toimimaan ja löytäisivät keinon päästä takaisin kotiplaneetalleen.

Andreas Koivisto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti