Juuri ennen
kesälomia saatiin aikamato-kirjan aineisto kasaan. Loppu on nyt
taittajan käsissä ja syksyllä saadaan varmasti tämä
seikkailupohjainen lasten tietokirja keskiajasta markkinoillekin.
Koska aikamatokirjan juonen innoittajana toimi Jöran Bonde ja vetämäni
kaivaukset hänen kotitilallaan Lillaksella, ajattelin palata sinne
vielä hetkeksi.
Jöranin jälkeläiset
asuivat Lillaksella aina keskiajalta 1700-1800-lukujen vaihteeseen
saakka. Sitten tila muutti uudelle paikalle parin kilometrin päähän
ja Lillaksen kumpare vaipui unohduksiin. Se löytyi uudelleen vasta
2000-luvun alussa kun arkeologit löysivät sen vanhoja karttoja
tarkastelemalla.
On kutkuttavaa
ajatella, että nykyisin vaatimattoman näköisellä maakummulla,
joka sijaitsee keskellä mansikkaviljelmää, on joskus sijainnut
pitäjän rikkaimman ja merkittävimmän kauppiaan kotitila. Aika ja
luonto ovat ihmeellisiä, sillä he valtaavat kyllä alueen heti kun
ihminen jättää sen. Aluskasvillisuus, puut ja pensaat valtasivat
varmasti Lillaksenkin heti kun Jöranin jälkeläiset muuttivat
sieltä pois.
Lillaksen kulttuurikerrokset ulottuivat syvälle maan alle. Tässä kaivetaan esille Jöran Bonden kellaria. Kuva Andreas Koivisto/Vantaan kaupunginmuseo. |
Lillas ei ollut
tutkimuskohteena helpoin kaikista. Onneksi meillä oli kuitenkin
kokonaiset kolme vuotta aikaa tutkia kohdetta ja saimme rauhassa
miettiä ja tarkoin pohtia mitä halusimme tutkia. Jos tilanne olisi
ollut toinen, voisi kuvamme Jöranin kotitilasta olla aika erilainen
ja epäilemättä paljon epätäydellisempi kun nyt.
Aikaisemmassa
blogitekstissä kirjoitinkin jo Jöranin kirouksesta, jonka
seurauksena tutkimustyömme vaikeutui ensimmäisenä kesänä.
Kärsimme kuivuudesta, tulvista, mehiläisistä ja koko
kaivausporukan kiertäneestä flunssaepidemiasta. Seuraavana vuonna
vitsaukset helpottivat. Silloin päänvaivaa aiheutti Lillaksen
monimuotoiset ja paksut maakerrokset. Viimeistään silloin
huomasimme, että paikalla oli todellakin sijainnut aikansa
merkittävä maatila. Löydöt, rakenteet ja kerroksien paksuudet
olivat aivan eri luokkaa kun aikaisemmin tutkimillamme kylätonteilla.
Viime aikoina olen
kuitenkin ruvennut epäilemään oliko se tosissaan Jöranin aave,
joka meitä ensimmäisenä vuonna Lillaksessa yritti pelotella.
Nykyään alan melkein kallistumaan siihen suuntaan, että meidän
kuvioita yrittivät sotkea aikamadot. Ehkä olimme pääsemässä
liian lähelle heidän päämajaansa ja heidän piti keksiä keinoja
viedä huomiomme muualle siitä.
Aikamatojen päämaja jossakin Lillaksen uumenissa. Huomatkaa kaikki vanhat esineet matojen kaivamien käytävien ympärillä. Ja tunnistatteko maan pinnalla kasvavat arkeofyytit? Piirros Elina Terävä. |
Oli miten oli, me
emme onneksi osuneet heidän tukikohtaansa, vaan se on varmaan
vieläkin siellä jossakin maan uumenissa ihan ehjänä.
Kaivausalueemme ja kuoppamme ovatkin kaivausten jälkeen täytetty
eikä kukaan ole lähiaikoina kajoamassa Lillaksen maakerroksiin.
Siitä pitää huolta osaltaan myös Lillaksen ympärillä mansikoita
kasvattava viljelijä. Hän kulkee usein ympäri tilaa haulikko
selässä, sillä hän yrittää suojella mansikoitaan niitä
himoitsevilta linnuilta. Mutta haulikko pitää myös muut
epätoivotut vieraat poissa Lillakselta ja takaavat aikamadoille
rauhan. He saavat olla rauhassa päämajassaan ja miettiä miten
saisivat jälleen madonreikägeneraattorin toimimaan ja löytäisivät
keinon päästä takaisin kotiplaneetalleen.
Andreas Koivisto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti